Hevosten nimet:

 

 

 

Johtajatamma: Nabila- Kärpäskimo

 

 

Johtajaori: Nabeg- Musta

Ruunikko orivarsa: Schib

Tummanrautias tammavarsa: Seleni

Papurikkotäpläinen tammavarsa: Faune

Ruskeavalkoisen lehmänkirjava tamma: Qatana (Faunen emä)

Liinakko tamma: Palmira

Kärpäskimo tamma: Primanka (Schibin emä)

Ruunikko tamma: Asmena (Selenin emä)

Rautias tamma: Nasra

Hiirakko tamma: Dziwa

Tummanrautias tamma: Garcia

 

 

Puiden välistä erottui liikettä. Lumi painoi oksat maahan, ja hanki kimalteli kuin kristalli. Ruskean ja valkoisen kirjava tamma johdatti laumaansa puiden välissä kohti järveä. Se oli nimeltään Nabila -kokenut lauman johtajatamma. Sen kumppani, musta Nabeg ori, kulki viimeisimpänä ja vahti selustaa. Niiden välissä taivalsi yhdeksän hevosta, yhteensä laumassa oli siis yksitoista hevosta. Nabegilla oli seitsemän tammaa, ja kolme varsaa. Kaksi varsoista oli tammoja, yksi varsa oli ruunikko ori. Tummanrautias tammavarsa oli kaksivuotias, papurikkotäpläinen tammavarsa taas puoli vuotta. Orivarsa lähenteli jo kolmea vuotta. Ei kestäisi kovin kauaa, kunnes Nabeg ajaisi sen laumasta, ja orivarsan, Schibin, olisi perustettava itselleen oma lauma, tai sitten sen pitäisi elää yksin. Tummanrautias tammavarsa oli nimeltään Seleni, papurikkotäpläinen varsa taas oli Faune. Nabegin lauman tammoihin kuuluivat ruskeavalkoisen lehmänkirjava Qatana, liinakko Palmira, kärpäskimo Primanka, ruunikko Asmena, rautias Nasra, hiirakko Dziwa ja tummanrautias Garcia. Nabila näki jo edessään sinertävän järvimaiseman. Se pärskähti ja lähti ravaamaan tasaista vauhtia kohti päämääräänsä. Qatana paimensi varsaansa Faunea eteenpäin. Schib paineli itsenäisenä muiden edelle, eikä se välittänyt emänsä Primankan kutsusta. Nabila ei kuitenkaan päästänyt orivarsaa edelleen vaan näykkäisi sitä varoittavasti ja luimisti korviaan. Schib pinkoi takaisin Primankan rinnalle, ja Primanka pärskähti sille toruvasti. Seleni seurasi emäänsä Asmenaa kiltisti. Pian lauma oli järvellä, ja kaikki suuntasivat rannalle juomaan. Nabegin korvat kääntyilivät edestakaisin, kun se kuunteli mahdollisia vaarallisia ääniä. Se ei kuitenkaan kuullut mitään, joten se pärskähti ja rentoutti lihaksensa. Seleni rupesi leikkimään Faunen kanssa - ensin ne nuuhkivat toisiaan, inahtivat ja nousivat takajaloilleen yhtä aikaa, ja samassa ampaisivat lähellä olevaan pusikkoon. Vaikka varsat olivat kovin eri ikäisiä, ne tulivat todella hyvin toimeen. Qatana hirnui hermostuneena varsansa perään. Varsa vastasi pusikosta rauhoittaakseen emäänsä ja vakuuttaakseen että on kunnossa. Sitten ryske pusikossa jatkui. Schibkin olisi halunnut mennä sinne mutta Nabeg piti sitä silmällä ja luimisti sille korviaan kun se lähestyi pusikkoa. Se pitäisi silmällä ettei orivarsa tekisi mitään sen johtajuutta sivuuttavaa. Schib luimisti hieman korviaan johtajaoriille mutta taipui kumminkin sen tahtoon ja meni laiduntamaan jonkin matkan päähän parin tamman kanssa. Nabeg katseli sitä hetken epäluuloisena mutta sitten sekin keskittyi syömiseen. Nabila valvoi varsojen leikkiä. Kun varsat olivat leikkineet jonkin aikaa, se kutsui ne takaisin lauman luokse koska varsojen oli vaarallista liikkua ilman laumaa. Tammavarsat ravasivat pusikosta pärskähdellen. Nekin asettuivat laiduntamaan rantaheinikkoon. Ruoho oli rannan lähettyvillä todella vihreää ja maukasta. Mutta syksy teki tuloaan, ja ilma kylmeni kokoajan. Nabila huiski hännällään hyttysiä ja ravisti päätään ärsyyntyneenä. Hyttysiä riitti, vaikka ilma oli jo vähän kylmempi. Schibillä oli viileästä ilmasta huolimatta kuuma, joten se meni rantaan ja alkoi porskuttaa vettä jaloillaan. Faune hirnahti ilahtuneena ja ryntäsi sen vierelle porskuttamaan. Faune oli pitkästynyt koska ei saanut leikkiä Selenin kanssa, joten mikä vain viihdyttäisi sitä nyt. Seleni katseli hetken kaksikkoa mutta päätti olla menemättä mukaan, koska Nabeg antaisi noille kahdelle kohta huutia. Se tiesi että Nabeg ei sallinut kenenkään menevän Schibin lähelle, tai orivarsan lähennellä ketään tammoista. Seleni arvasi oikein; Nabeg keskeytti laiduntamisen ja ravasi korvat luimussa kaksikon luokse. Ensin se hääsi Faunen pois Schibin rinnalta ja alkoi sitten läksyttää orivarsaa. Se näykkäisi oria ikävästi lapaan ja luimi kokoajan. Schib inahti ja uskalsi luimistaa ja vilauttaa hampaitaan. Tässä riidassa se ei luovuttaisi noin vain ja kipittäisi suoraan emänsä luokse. Tuostakos Nabeg suuttui ja potkaisi varsaa takareiteen. Orivarsa kiljaisi, käännähti ja laukkasi ontuvasti kauemmas. Potkusta ei tullut haavaa, mutta Nabegin voimakkaiden takajalkojen potku oli aiheuttanut sen, että orivarsa ontui hieman. Takajalkaan jomotti ikävästi. Nabeg oli tyytyväinen itseensä. Nyt Schib tietäisi missä raja kulki. Pelästynyt Faune oli kiiruhtanut emänsä luokse ja painautunut sen kylkeen. Qatana pärskähti sille rauhoittavasti. Primanka ravasi Schibin luokse. Se luimisti ja näykkäisi varsaa, mutta ei käyttänyt hampaitaan. Se oli huolestunut kun sen varsa vastusti johtajaoria. Schib ajettaisiin pian pois laumasta, ja Primanka saisi uuden varsan. Sen pitäisi torua varsaansa aina kun se teki jotain pahaa. Mitä kiltimpi varsa olisi, sitä pitempään se saisi olla laumassa ja sitä paremmat selviytymismahdollisuudet sillä olisi kun Nabig ajaisi sen laumasta ja sen pitäisi perustaa oma lauma. Nuoren oriin tehtävä ei olisi helppo; jos se aikoisi koota oman lauman, sen pitäisi varastaa tammoja tai ottaa jokin lauma komentoonsa. Sen pitäisi haastaa lauman johtajaori, joka olisi todella haastavaa. Primanka halusi taata varsalleen mahdollisimman hyvän elämän alun. Schib luimisti korviaan. Sen mielestä se ei ollut enää pikkuvarsa; se ei tarvitsisi emänsä hoivaa enää. Primanka oli sen mielestä liian tarrautuva emä, ja se oli kokoajan huolehtimassa. Seleni viihtyi paljon paremmin emänsä kanssa, vaikka ei se hirveästi Schibiä nuorempi ollutkaan. Faune yritti juoda maitoa emänsä nisästä, mutta Qatana käännähti pois. Faunen olisi aika ruveta isoksi varsaksi, ja sen pitäisi oppia syömään oikeaa hevosten ravintoa. Joskus se antoi vielä varsansa juoda vähän aikaa, mutta yleensä se esti varsaansa menemästä nisälleen. Faune tömäytti etujalkansa maahan pari kertaa ärsyyntyneenä; se halusi vielä juoda emänsä kallisarvoista maitoa! Qatanan maito alkoi kumminkin olla lopuillaan, eikä emä päästänyt sitä nisälle. Faune kuopi vielä hetken maata kiukkuisena, mutta lähti sitten kauemmas maistelemaan vehreitä ruohonkorsia. Seleni ja Schib olivat jo niin vanhoja, että ne eivät olleet oikeasti riippuvaisia emistään, mutta Primanka hoivasi varsaansa itsepintaisesti vieläkin, ja Asmena ja Seleni olivat vieläkin läheisiä toisilleen. Ikä alkoi jo painaa Primankaa, eikä se välttämättä saisi kovin montaa varsaa enään. Se oli jo melkein kaksikymmentä vuotias; villinä eläneelle hevoselle se oli huikea ikä, koska vaarat vaanivat kaikkialla, ja talvet olivat kylmiä ja rankkoja, syötävää ei ollut paljonkaan tarjolla. Nabeg seisoi rannalla veden ääressä ja kuulosteli tarkkaavaisena. Oliko se kuullut jotain? Tuuli humisi puiden latvoista, joten Nabeg ei voinut kuulla läheltä kantautuvia varoittavia vaimeita mörähdyksiä. Garcia huomasi ensimmäisen Nabegin levottomuuden. Se hirnahti johtajaoriille kysyvästi. Nabeg ei vastannut. Se kuulosteli vielä hetken, mutta lopulta sen hermot eivät enää kestäneet; se syöksähti kokoamaan laumansa yhteen. Nabila huomasi kumppaninsa levottomuuden, ja se auttoi sitä saamaan lauman kasaan. Qatana kutsui hermostuneena varsansa luokseen. Faune laukkasi täyttä päätä emänsä luokse. Se pelkäsi rannalle syntynyttä häslinkiä. Pian lauma oli kasassa ja Nabeg alkoi paimentaa sitä poispäin rannasta. Nyt oli kuitenkin jo myöhäistä. Pusikosta kuului möreä karjahdus. Jokainen hevonen jähmettyi paikalleen, lihakset äärimmilleen viritettynä, valmiina pakenemaan. Yhtäkkiä rantametsiköstä syöksähti ruskea iso hahmo: KARHU! Hevoset lakosivat joka suuntaan, Seleni juoksi suoraan järveen, Garcia, Asmena, Qatana ja Faune joka seurasi kiireen vilkkaa emäänsä syöksyivät metsikköön, Schib, Dziwa, Nasra ja Palmira taas hajaantuivat rantaniitylle, juosten mahdollisimman kauas karhusta. Ainoastaan hidasliikkeinen Primanka, Nabila ja Nabeg jäivät karhun lähelle. Nabeg hirnui peloissaan mutta pysytteli kuitenkin kumppaninsa lähellä, joka paimensi Primankaa metsikköön. Primankan laukkakin oli yhtä hidasta kuin ravi. Karhu syöksähti Nabilaa ja Primankaa kohti. Nabeg ei kuitenkaan sallinut sen hyökkäävän johtajatammansa ja lauman arvokkaan tamman kimppuun, vaan se pinnisti voimansa äärimmilleen, juoksi karhun edelle, ja kaartoi vasemmalle kohti järveä. Karhu nappasi syötin ja lähti nyt seuraamaan johtajaoria. Nabila hirnui hermostuneena orin puolesta, mutta ei kuitenkaan kääntynyt, vaan marssitti Primankan metsän suojiin. Nabeg kurvasi kauemmas vesirajasta; karhu kuitenkin suuntasi suoraan järveen, jossa Seleni polskutteli vauhkona. Seleni inahti peloissaan ja syöksähti syvemmälle järveen. Karhukin pääsi niin syvälle että sen jalat eivät ylttäneet pohjaan, ja se alkoi uida. Se ei aikonut päästää helppoa saalista karkuun. Nabeg hirnui hämmentyneenä rannalla. Seleni vastasi siihen pelonsekaisella, kimeällä hirnunnalla. Karhu oli nopeampi uimari, ja se alkoi pikkuhiljaa saavuttaa Seleniä. Se halkoi vettä yllättävän sulavasti. Järvi oli laaja, Seleni ei millään jaksaisi uida sen keskustaa kohti, mutta rannallekkin oli jo pitkä matka. Karhun puuskutus kuului sen takaa kovana. Seleni joutui pakokauhun valtaan ja alkoi potkia jaloillaan joka suuntaan. Uiminen hidastui, jolloin karhu pääsi aivan lähelle. Se sivalsi käpälällään: Ja osui maaliinsa. Karhun kynnet tekivät syvän haavan tammavarsan kaulaan. Seleni säpsähti kovaa kipua. Se lähti uudestaan uimaan, tällä kertaa kohteenaan ranta. Se tiesi että nyt olisi leikki kaukana, ja että se ei saisi joutua pakokauhun valtaan. Se alkoi kauhoa määrätietoisin vedoin kohti rantaa, haavasta huolimatta. Nabeg korskui, pukitteli, hirnui, kiljui ja nousi takajaloilleen rannalla, jotta saisi kiinnitettyä karhun huomion. Karhu kääntyi hetkeksi katsomaan Nabegia, joka antoi Selenille vähän etumatkaa, mutta se lähti melkein heti taas Selenin perään. Nabeg oli tuskastunut. Eikö mikään pysäyttäisi karhua? Seleni oli jo onneksi lähellä rantaa, mutta karhu oli päässyt taas jo iskuetäisyydelle. Samassa Selenin jalat ylsivät pohjaan. Mutta karhu ehti iskeä. Seleni käännähti salamana, huitoi villisti etujaloillaan ja luimisti karhulle. Selenin etujalat osuivat karhun iskuun ojennettuun käpälään, ja se mölähti hölmistyneenä. Seleni käytti karhun hölmistyksen hyväkseen, ja alkoi hyppiä oudon näköisesti syvässä vedessä eteenpäin. Se ei pystynyt varsinaisesti juoksemaan; sen piti tehdä outoja loikkia päästäkseen mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Nabeg pyörähteli hermostuneena rannalla, häntä korkealla. Seleni pompahteli rantaan ja karautti suoraan metsikköön. Nabeg säntäsi sen perään, jolloin kaksikko jätti karhun taakseen, ja karhu jäi yksin rannalle.

Nabeg juoksi Selenin kanssa ensin mahdollisimman pitkälle, ja matkalla ne tapasivat Primankan, Nabilan, Garcian, Asmenan, Qatanan ja Faunen. Schib, Dziwa, Nasra ja Palmira olivat vieläkin hukassa. Nabeg kuulosteli tarkkaavaisena kokoajan, ettei karhu pääsisi taas yllättämään. Se johdatti laumaansa ympäri metsää, mutta Schib, Dziwa, Nasra ja Palmira olivat ja pysyivät näkymättömissä. Se alkoi huolestua toden teolla. Sillä ei todellakaan ollut varaa menettää kolmea tammaa. Epäilys alkoi kaivaa sen mieltä. Mitä jos Schib käyttäisi tilaisuutta hyväkseen, ja johdattaisi tammat mahdollisimman kauas sen entisestä laumasta? Sitten se saattaisi perustaa uuden lauman.. Nabeg vihastui ja pärskähteli ärtyneenä. Sen jäljelle jääneet tammat seurasivat sitä peloissaan ja vaieten. Kaikki etsivät tuulesta heikkoa tuoksua niiden laumatovereista. Selenin kaulassa oleva haava oli alkanut vuotaa verta toden teolla, ja Selenin kaula oli veren peitossa. Seleni oli alkanut voimaan hieman pahoin, ja kaikki ei näyttänyt hirveän selkeältä. Kukaan hevosistahan sitä ei tajunnut, mutta Seleniä uhkasi vaara kuolla verenhukkaan.

Schib kulki epävarmana pienen joukkonsa etunenässä. Tammat seurasivat sitä mielellään, sillä se oli nyt tavallaan johtaja. Schib yritti hetken etsiä muita tovereitaan pusikosta, mutta samassa se tuli toisiin aatoksiin, ja alkoi vaeltaa kohti pohjoista. Se olisi halunnut nuoren Selenin laumaansa, sillä todella piti rauhallisesta ja järkevästä tammasta, mutta sille ei voinut nyt mitään. Nyt jos koskaan olisi aika lähteä Nabegin laumasta. Kaikki sen mukaan saamat tammat olivat melko nuoria, eivät edes kymmentä vuotta. Palmira oli joukon vanhin, sekin vain noin kahdeksan ja puoli vuotta. Tammat alkoivat kuitenkin empiä kun ne vaelsivat yhä vain kauemmas järvestä - ja laumasta. Schib luimisteli ja käski matalalla hirnahduksella niitä taivaltamaan eteenpäin. Nuoret tammat sopeutuisivat kuitenkin uuteen laumaan melko helposti, se ei olisi mikään ongelma.