|
|
|
|
Tiedättehän ihmisten myytit ja tarut? Aika omaperäisiä ja kaukaa haettuja, mutta...mielenkiintoisia. Kuten tarulennot ja varsinkin taika. Mutta tämä tarina on totta. Tai ainakin minä uskon siihen. Mutta minähän olen vain kertoja. Silti tämä tarina kannattaa lukea. Jos et kuitenkaan aio, älä lue pidemmälle. Mutta jos aiot, salli minun hieman selventää: laaksossa piilossa ihmisten katseilta ja kosketukselta, sijaitsee metsä. Se on kaunis ja sen vieressä on hieman aavikkoa muistuttava alue, joka jatkuu laakson reunaan saakka. Siellä kasvaa paljon heinää, mutta se on aika ankaraa seutua. Pohjoisessa on suuria kallioita ja niiden välissä on suuri rotko. Se on niin leveä, ettei kukaan tiedä onko jossain tietä toiselle puolelle. Mutta laaksossa asuu eläimiä: metsässä kettuja, riistaeläimiä ja joitakin kissoja. Kallioilla ei asu ketään. Muualla, karulla heinikkoseudulla asuu kotkia, joitakin käärmeitä, hieman riistaa ja melko paljon kissoja, mutta kaukana toisistaan. Vain muutaman kissan "ryhmiä" voi olla mutta minkäänlaisia laumoja ei ole. Toisinkuin ketuilla. Niillä on lauma, joskin kaikki ketut eivät kuulu siihen. Kissat ja ketut ovat vihollisia. Ja riidat ovat hieman suurempia kuin riistakiistat. Ketut ovat melko suuria ja voimakkaita, toisin kuin kissat. Mutta kissoilla on yhdeksän henkeä. Niinkuin joskus ihmisten sananlaskuissa ja varmaan tarinoissakin niin sanotaan. Mutta heti synnyttyään pennut olivat yhtä heikkoja kuin tavalliset kissat. Kuuden kuunkierron ikäisinä täydenkuun yönä nukkuessaan he saavat yhdeksän henkeään.
|
|
|
|
